Sielä myä oltii!

Käytiin kamujen kanssa vähän valottelees tota Tampereen kaupunkia viime viikolla. Käytiin keilailee ja syömässä itsemme mukaviksi. Siinä sivussa meiksi täytti pyöreät 20 vuotta! Uijui. Oli kyllä vallan mainio reissu!

Kevätmielellä

Tuuliajolla

Kaikki opiskelijat ja nuoret ovat varmasti kuulleet nyt tällä hetkellä paljon puhuttaneesta Suomen korkeakoulujen opiskelijavalintauudistuksesta. Opetusministeriön suurissa visioissa toiveena on että korkeakoulujen päävalinta varataan tulevaisuudessa vain ja ainoastaan ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville ja niille jotka haluavat vaihtaa opiskelupaikkaa kehitellään muita väyliä. Suurin pelko tulevaa uudistusta kohtaan on varmasti epätietoisuus, ainakin vielä tässä vaiheessa, siitä että vaikeutuuko alan vaihto ja kannattaako vastaanottaa sellaista paikkaa joka ei ole itselle se ykkönen. Tällä hetkellä suositellaan hakemaan hauissa vain sellaista paikkaa joka on todella itselle se ykkönen. Nykyään yliopiston yhteishaussa voi hakea yhteensä yhdeksään yliopistoon samalla kertaa ja ammattikorkeakoulujen yhteishaussa neljään ammattikorkeakouluun. Tulevan uudistuksen myötä ei ole oikeastaan tarvetta enää kuin yhdelle paikalle, sillä jos hakisi vaikkapa kolmeen yliopistoon joista yksi olisi itselle se mieluisin, eikä paikka aukeaisi juuri sieltä, ei ole järkeä ottaa vastaan paikkaa muistakaan yliopistoista, koska mahdollisuudet päästä seuraavissa hauissa siihen omaan ykköspaikkaan, hupenesivat.

Uudistuksen tarkoituksena on ymmärtääkseni pienentää välivuosien ja ns. 'lusmuvuosien' menoja ja yhteiskunnalle aiheuttamaa painetta. Mutta entäpä jos ei ensiyrittämällä pääsekään opiskelemaan sinne omaan ykköspaikkaan? Uudistushan pakottaa nuoria pitämään juurikin välivuoden opiskeluista, sillä ei ole kannattavaa ottaa muita paikkoja vastaan. Esimerkiksi lääkikseen hakevan ei kannata laittaa toiseksi vaihtoehdoksi enää kemiaa tai muuta lääketieteeseen liittyvää alaa. Jos ei pääse lääkikseen niin se on ehdottomasti välivuosi, kun tähän asti monet ovat lähteneet lukemaan jotain toista ainetta vuodeksi ja sen jälkeen yrittäneet uudestaan lääkikseen. 

Perusteena uudistukselle opetusministeriö sanoo haluavansa nuoret nopeammin opiskeluputken läpi työelämään. Eli jos hakiessasi olet aivan varma siitä että haluat sairaanhoitajaksi ja haet ammattikorkeakouluihin. Pääset johonkin hakemaasi oppilaitokseen sisään ja olet aivan haltioissasi. Opiskelet ensimmäisen vuoden ja ehkäpä toistakin, mutta huomaat olevasi väärällä alalla. Olet ehkä muuttunut ihmisenä, kasvanut ja aikuistunut, kiinnostunut toisenlaisista asioista. Ei kukaan voi olettaa että abivuonna 18-19 -vuotiaana, jossain kirjoitusten hulinan ja ensimmäisten riehakkaiden baarireissujen välimaastossa olet aivan varma siitä mitä haluat tehdä koko loppuelämäsi. Noh, koska opetusministeriö olettaa sinun kuitenkin haluavan sairaanhoitajaksi, koska olet paikan aikoinaan vastaanottanut, tuskissasi vedät opiskeluvuodet läpi juuri ja juuri, mutta onneksi olet sentään valmistunut ajoissa työelämään! Nyt kun olet hienojen ja antoisien opiskeluvuosien jälkeen hinkuen lähdössä työelämään, olet valmis työskentelemään intohimoammatissasi seuraavat 40 vuotta.

Entäpä kaltaiseni opiskelijat, jotka tietävät että opiskeluala ja aihe on oikea, mutta opinnot, opetus, oikeastaan koko korkeakoulu ovat olleet totaalinen pettymys? Itse opiskelen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta Karelia Ammattikorkeakoulussa Joensuussa viestinnän koulutusohjelmassa. Kun sain lukea oman nimeni hyväksyttyjen listalta kesällä 2013, olin todella innoissani ja täynnä ideoita  lähössä opiskelemaan. Nyt kun olen ensimmäisen opiskeluvuoteni kevätlukukaudella, tuosta innokkuudesta ei ole kertakaikkiaan mitään jäljellä. Kyseessä on luovan talouden ala, josta ainakin minulle tulee mieleen opiskeluympäristö joka huokuu uusia ideoita ja ajatuksia, innovaatioita ja jossa katseet on vahvasti luotu kohti tulevaisuutta, mutta tunnen itseni tällä hetkellä tyhjäksi. Luovasta innokkuudesta ja visuaalisesta näkemyksestä, jotka joskus omistin, on imetty kaikki mahdollinen pois. Ja suurimmaksi osaksi vain huonon ja toimimattoman korkeakoulusysteemin toimesta. Yleensä olen porukasta se, joka ei stressaa tällaisista asioista, vaan uskon siihen että elämä kuljettaa ja auttaa löytämään sen oman paikan. En usko siihen että elämässä jonkun tietyn liikkeen tehtyäsi, elämästä ei tule enää mitään ja kaikki on mennyttä. Ei ole mahdollista että elämässä tulisi sellainen tilanne ettei pääse enää mihinkään suuntaan, että kaikki ovet olisivat kiinni. Eilen aamulla olin vielä sängyssä, avasin silmäni ja yhtäkkiä olin sitä mieltä ettei tästä opiskelusta tule mitään. Lopetan koulun, enkä pääse enää minnekkään opiskelemaan, päädyn väliinputoajaksi ja syrjäytyjäksi.

Siis tilanne on se että viestintä ja erityisesti verkkomedia on minulle SE juttu ja haluiaisin opiskella sitä. Ongelmana onkin itse koulu ja ihan käytännön asiat. Lukujärjestykset eivät päivity niin kuin pitäisi, opettajat eivät saavu paikalle silloin kun on sovittu ja sitten syytellään toisia opettajia, tehtävien palautuspäivämäärät ovat erittäin epäselviä tai niitä on MONTA, annetaan tehtäviä joihin läheskään kaikilla ei ole tietoa ja taitoa tehdä eli heitetään suureen mereen ja sanotaan että yrittäkääpä selviytyä, sanotaan että teistä huolehditaan ja luodaan illuusio opiskelijoista huolehtivasta kouluympäristöstä, mutta näin ei kuitenkaan tapahdu, opettajat olettavat opiskelijoiden osaavan ja tietävän tietyt asiat ja sitten kun ei osata niin ivallisesti viitataan PISA-tutkimukseen.. Lista jatkuisi vielä kilometrien verran. Parhaiten pettymystä kuvaa ehkä se kun mietin mennyttä syksyä ja alkanutta kevättä taaksepäin, niin en kyllä voi rehellisesti sanoa olleeni minään päivänä tyytyväinen ja onnellinen opiskelupaikastani. Sekä se että kun tuttavat ja perhe kysyy kuinka koulussa menee, niin ensimmäisenä mieleen tulee että ihan perseestähän se on tai että empä oikein tiedä. En oikein osaa kuvailla mitä koulussa on tapahtunut tai mitä ollaan tehty, sitä vaan leijuu lauman mukana ihan sumussa ja tekee tehtävät sen enempää tietämättä mitä tehtäviä on tullut tehtyä. 

Nyt kun opetusministeriö on keksinyt tämän opiskelijavalintauudistuksen, niin ajatukset ovat vielä enemmän sekaisin. Pitäisikö lopettaa jo nyt ja hakea muualle? Pitäisikö kuitenkin jatkaa ja katsoa uudestaan ensi keväänä? Entäs jos en pääsekään enää muualle? Tuleeko alan vaihto olemaan mahdollinen tulevaisuudessa? 

Noh, tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Jatketaan nyt todennäköisesti ainakin ensi syksyyn tätä ajelehtimista ja katsellaan sitten uudemman kerran. Toivotaan että tähän uudistukseenkin saadan piakkoin selvempiä raameja!